HISTORIA

VAUHDIN TARINA

Virolahden kunnan Kattilaisen kylässä syntyivät veljekset Valto ja Aulis Tolsa. Valto syntyi joulukuun viimeisenä päivänä vuonna 1902, ja viisitoista vuotta myöhemmin 3. päivänä joulukuuta 1917 syntyi Aulis. Veljekset elivät nuoruutensa Kattilaisen kylässä. Valto ja Aulis kävivät kansakoulun kolmen kilometrin päässä kotitilaltaan. Talvisin kouluun hiihdettiin ja kesäisin käveltiin. Tuolloin lapsille luotiin peruskunto näillä toimenpiteillä. Yleensäkin välimatkat olivat pitkät, eikä yleisiä kulkuneuvoja siihen aikaan juuri ollut. Näin lapset oppivat jo nuoresta pitäen kävelemään, hiihtämään ja juoksemaan.

SUOMEN ENSIMMÄISET HIIHTOKILPAILUT

Auliksen ja Valton lapsuuden aikana 1910-luvulla Virolahti oli maankuulu hiihtäjistään. Kun Virolahden suurhiihtäjät alkoivat saavuttaa melkein voittamattoman maineen, hiihtoharrastus pysyi maakunnassa jatkuvasti voimakkaana. Hiihtokilpailut olivat varsin nuori kilpailumuoto. Ensimmäiset hiihtokilpailut Suomessa pidettiin Tyrnävä Ängeslevän kylässä maaliskuussa 1879. Keli oli hyvä, lunta oli runsaasti ja osallistujia oli 70. Tuohon aikaan kilpailumuodot ja radat olivat hyvinkin vaihtelevia. Murtomaahiihto tuli ohjelmaan sellaisenaan vasta 1900-luvun vaihteessa. Kilpailujen yhteyteen järjestettiin muun muassa suksinäyttelyitä. Kun hiihtokansaa oli koolla satapäin, suksentekijät esittelivät parhaat suksensa yleisölle. Vaikka suksiteollisuus oli vielä lapsen kengissä, siitä oli tulossa uusi, merkittävä kotiteollisuuden haara etenkin Pohjanmaalle.

Perinteisesti vielä 1800-luvun puolivälissä vasemman jalan suksi oli valmistettu kovasta mäntypuusta, ja sitä sanottiin lylyksi. Oikean jalan suksea kutsuttiin sivakaksi ja se tehtiin koivusta. Sivakka vuorattiin poronnahkasuikaleella, koska sillä tavalla sivakkaan saatiin pitoa. Jos haluttiin kulkea nopeasti ja olla liikkeellä myös lauhalla säällä, poron nahkaa laitettiin molempiin suksiin koko pituudelta.

Voiteista vanhan ajan suksien kohdalla ei puhuttu mitään, mutta jo 1900-luvun taitteessa alettiin voiteita valmistaa ja kehitellä. Aluksi suksien pohjaan laitettiin tervaa ja näin saatiin luistava tasainen pinta, jossa oli myös pitoa.

EETU NISKA – MESTARIHIIHTÄJÄ JA VOITEENTEKIJÄ

Eetu Niska oli ehkä menestyksekkäin hiihtäjä, joka sitkeytensä ansiosta nousi maamme hiihtoeliittiin 1910-luvulla. Hän hiihti jo 10-vuotiaana aikuisten kanssa samoissa kilpailuissa ja päihitti monet heistä. Vain muutamat huiput pärjäsivät Niskalle, mutta jo muutaman vuoden kuluttua hänestä tuli sellainen voimanpesä, että muut jäivät kilpailuissa jälkeen minuuttitolkulla. Eetu Niska oli saanut peruskuntonsa metsätöistä, ja hänellä oli myös kestävyyttä.

Kilpailu-uransa aikana hän alkoi itse kokeilla voiteiden kehittämistä ja valmistusta. Aktiiviuransa jälkeen hän perusti Kattilaisiin oman suksi- ja voidetehtaan. Tuohon aikaan Niskasta kirjoitettiin seuraavaa: ”Suksi- ja suksirasvateollisuudessamme on Eetu Niskan nimellä kestävä sija. Hänen valmistamansa SALAISUUS-voide oli maineessa ja luistossa lyömätön. Se melkein lennätti vesikelillä miestä eteenpäin. Pikkupoika, jolla oli SALAISUUS taskussa, katsoi tovereihinsa ylpeänä. Se oli ihmevoide silloin.”

Eetu Niska kuoli keuhkokuumeeseen 27. päivänä tammikuuta 1953. Kuollessaan hän oli 65-vuotias.

VALTO JA AULIS TOLSA NISKAN OPPIPOIKINA

Valto ja Aulis Tolsa olivat useasti nähdyt vieraat Eetu Niskan suksi- ja voidetehtaalla, koska he asuivat samalla kylällä ja olivat sukulaisia. Tolsan veljekset kuuntelivat Eetun uskomattomia matkakertomuksia, opettelivat suksien tekoa ja olivat mukana voiteiden sekoittamisessa. Pojat saivat nähdä, mitä aineita sen ajan kuuluisin suksivoide ”SALAISUUS” sisälsi. Eetu Niska näytti luultavasti Tolsan pojille voidesalaisuuksiaan, koska myöhemmin Aulis Tolsa tunnettiin juuri erikoiskelien voidemestarina, jollainen hänen oppi-isänsä Eetu Niskakin oli. Pojat, Valto Ja Aulis, ennättivät olla läheisessä kanssakäymisessä Eetu Niskan kanssa viisi vuotta, kunnes poikien isä kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1930. Muutettuaan Kotkaan 1934 veljekset ensimmäisen kerran aloittivat pienimuotoisen suksirasvatuotannon kotonaan. Valto Tolsa perusti Valto Tolsan suksirasvatehdas Oy -nimisen yrityksen vuonna 1934. Yritystoiminta lähti varmaankin käyntiin varsin hyvin, koska Tolsa ilmoitteli suksirasvaansa lehdissä. Aluksi raaka-aineet pyrittiin ottamaan luonnosta, mutta pian aineet saatiin paikallisesta apteekista.

Tolsan suksivoiteiden teko keskeytyi armeijan käynnin ja sotien ajaksi. Aulis palveli talvisodassa tykkikomppanian johtajana. Suksirasvatehdas oli ollut pysähdyksissä koko sodan ajan, koska tehtaan pyörittäjä oli ollut rintamalla. Sotien jälkeen suksirasvatehtaan toimintaa ei jatkettu. Järvisen tehtaan johtaja Esko Järvinen kuitenkin houkutteli Auliksen töihin Järvisen suksitehtaaseen. Aulis toimi tehtaalla laaduntarkkailijana.

VAUHTI-SUKSIVOIDEMALLISTO SYNTYY

Vuonna 1951 Aulis perusti omaa nimeään kantavan suksivoidetehtaan. Vauhti-suksivoidesarjaa oli virallisesti ryhdytty valmistamaan Jyväskylän keskustassa. Aulis Tolsalla oli saunatiloissaan pienimuotoinen verstas, jossa hän aloitti oman voidetuotannon. Tilat kävivät lähes heti ahtaaksi ja Aulis muutti tehtaansa vuokraamaansa omakotitaloon.

Ei ole tietoa, mitä raaka-aineita Tolsa käytti. Tietojen mukaan perusraaka-aine oli parafiini, ja siihen sekoitettiin neljä tai viittä ainetta. Helsinkiläiset tuontiyritykset ottivat vastaan tilaukset ja toimittivat pyydetyt erät suoraan tehtaalle. Kun uusia voiteita kehitettiin, pyydettiin ensin näyte-eriä joistakin aineista. Uusien aineiden tärkeimmät ominaisuudet olivat, että aine hylki hyvin vettä, oikea viskositeetti ja oikea sulamispiste. Aulis Tolsa tuli tunnetuksi ongelmakelien mestarivoitelijana.

Perhe kasvoi, ja tuotanto laajeni koko ajan. Vientiäkin alkoi olla Ruotsiin ja Norjaan sekä pieniä eriä Saksaan. Oslossa oli suuri urheiluliike Gresvik, joka osti 1960-luvulla paljon Vauhti-voiteita. Ruotsissa suurin asiakas tuohon aikaan oli Jofa, joka on nykyisin tunnettu jääkiekkovarusteistaan. Oma voidetiimikin oli perustettu. Ensimmäisten joukossa tiimiin tuli mukaan Hannu Taipale, jonka kanssa Auliksesta tuli ajan myötä hyviä ystäviä. Tuotannon laajenemisen myötä Aulis rakensi Jyväskylän maalaiskunnassa sijaitsevalle rantatontille talon, jonka alakertaan tuli saunaosasto ja voiteiden tuotantotilat. Yläkerrassa sijaitsi perheen asunto. Uusissa tiloissa hän saattoi aloittaa laajemman tuotannon. Uusissa tuotantotiloissa ja Tolsien kotona kävi paljon suurmiehiä. Juha Mieto, Eero Mäntyranta ja Siiri ”Äitee” Rantanen nähtiin usein vierailemassa. Jopa itse UKK on kerran nähty voiteluttamassa suksensa Tolsan luona. Pitkäaikainen yhteistyö hiihtäjien kanssa merkitsi myös voiteentekijälle ja kehittäjälle ensiarvoisia tietoja. Aulis pyrki keskustelemaan ja testaamaan suksia mahdollisimman paljon hiihtäjien kanssa, jotta saatiin luotettavaa tietoa kilpailutapahtumasta.

Jyväskylän Ukkoniemen tehtaan aikaa kesti kymmenen vuotta, jona aikana tuotanto laajeni noin 300 000 voidepurkkiin vuodessa. Siinä riitti tekemistä koko perheelle. Tehtaassa oli yksi ulkopuolinen työntekijä, mutta muuten yritettiin pärjätä omin voimin. Tuotantotilassa katseen vangitsivat suuret kattilat, joissa voideseos lämmitettiin. Aineen kuumenemisasteen määräsi voiteen koostumus. Toisia seoksia keitettiin, mutta toisia lämmitetiin vain vähän. Lämpötilan suhteen oltiin tarkkoja, ja massan oli saavutettava vaadittava lämpötila mahdollisimman tarkasti. Tuotanto oli hyvin pitkälle käsityötä. Oli olemassa koneita, mutta ne olisivat maksaneet paljon ja tuotantosarjan olisi pitänyt olla pitkä. Aulis Tolsa kehitti muuan muassa erinomaisen pohjavoiteen, joka on säilynyt muuttumattomana tähän päivään saakka.

Tolsa teki jatkuvasti tuotekehitystä. Hän pohti päivät ja yöt uusia koostumuksia. Hänellä oli pihassaan pieni testimäki, missä hän testasi uusien voiteidensa luistoa ja pitoa. Monta kertaa Eeva vaimon oli huudettava miestään kotiin pilkkopimeässä, kun Aulis ei malttanut lopettaa luistotestejään.

Perhe kasvoi ja tuotanto laajeni. Vauhti kuului Suomen kolmen suurimman suksivoidevalmistajan joukkoon. Eräänä sunnuntaiaamuna Eeva Tolsa luki Helsingin Sanomia ja huomasi pienen ilmoituksen, jossa tarjottiin teollisuushallia Harjavallan keskustassa ostettavaksi. Tontilla oli teollisuushallin lisäksi omakotitalo, joka sopi mainiosti Tolsille. He ostivat paikan aikailematta. Uusiin tiloihin muutettiin elokuussa 1969, ja tuotantoa harjoitettiin siellä seuraavat 21 vuotta.

Tuotanto saavutti tuona aikana Tolsan aikakauden huippunsa. Töitä riitti, mutta Auliksella alkoi ikä painaa. Hän päätti lopettaa yrityksen tuotannon, valmistaa loput raaka-aineet parhaisiin tuotteisiin ja myydä varastot pikkuhiljaa tyhjäksi. Samalla hän alkoi etsimään sopivaa ostajaehdokasta Vauhdille.

Tolsa muistelee yhden Suomen huippuhiihtäjän sanoneen eräässä lehtiartikkelissa, että ”ei niillä muilla voiteilla voi hiihtää. Vauhtia suksen pohjaan on laitettava, jos meinaa voittaa”. Muistellessaan elämäänsä voideasiantuntijana hän toteaa haikeana: ”Pitkä matka on kuljettu Eetu Niskan luonnonvahoista, nykypäivän pulverivoiteisiin.”

Vauhdissa tehtiin pitkää päivää, eivätkä huikeat taloudelliset voitot olleet Aulikselle pääasia. Aulis rakasti työtään ja hiihtoa niin paljon, ettei hänellä ollut rikastuminen jatkuvasti mielessä. Aulis teki pitkiä päiviä ja oli antaumuksellinen ja innostunut. Myös perheen oli osallistuttava koko sydämestään yrittämiseen. Työaikoja ei juuri katsottu. Jos lauantaina tuli eteen joku työ, se tehtiin ja vasta sitten ryhdyttiin pyhän viettoon. Aulis Tolsan elämän päätti neljän vuoden sairaus. Hän kuoli vuonna 2006.

HUIPPUHIIHTÄJÄSTÄ ALAN JOHTAVAKSI VOITEIDEN KEHITTÄJÄKSI

Huippuhiihtäjä Aki Karvosella ja Aulis Tolsalla oli pitkäaikainen työsuhde, ja kerran Aki lähetti suksensa Aulikselle postitse voideltavaksi. Aulis teki työtä käskettyä ja palautti sukset jälleen postin mukana Karvoselle. Rajavartija Aki Karvosen huippu-ura alkoi 1980-luvulla ja kesti vuosikymmenen loppuun asti. Vuonna 1982 hän saavutti Oslon MM-kisoissa viestin pronssia ja oli henkilökohtaisella matkalla kymmenes. Vuoden 1984 Olympialaisissa Karvonen saavutti hopeaa ja pronssia. Oberstdorfin kisoissa vuonna 1987 Karvonen sai 30 kilometrin matkalla MM-hopeaa.

Aulis Tolsa oli tuotannon lopettamisvaiheessa kysynyt hiihtäjä Aki Karvosen kiinnostusta ostaa Vauhti-tuotemerkki jo vuonna 1989. Samassa yhteydessä Tolsa oli myös kysynyt Future-hiihtovaatteita valmistavan yhtiön toimitusjohtajalta Toivo Turuselta tämän kiinnostusta Vauhtiin.

Toivo Turunen perusti vuonna 1978 Latu- ja Lenkkeilyvaruste Toivo Turunen Ky -nimisen yrityksen, joka myi mm. Peltosen suksia Joensuussa. Pikkuhiljaa yhtiö rupesi valmistamaan hiihtokenkien kosteus- ja pakkassuojia ja suunnistajien säärisuojuksia. Tuotanto laajeni hiljalleen hiihtoasuihin, ja yhtiön nimi muutetiin TT Futureksi.

Toivo Turunen ja Aulis Tolsa aloittivat neuvottelut Vauhdin ostamisesta vuonna 1990. Turunen katsoi, ettei hän yksin kykene hoitamaan Vauhdin myyntiä, markkinointia ja tuotekehitystä. Hän oli tiedustellut asiaa Aki Karvoselta, jonka hiihtoura oli tuolloin loppumassa. Karvonen oli ollut Futuren hiihtopoolissa vuosikymmenet.

Aki Karvonen ja 1960-luvun lupaava SM-tason hiihtäjä Toivo Turunen perustivat maaliskuussa 1991 Vauhti Speed -nimisen yhtiön. Yhtiö osti Aulis Tolsan Vauhti-suksivoidetuotannon. Allekirjoitustilaisuus pidettiin Juuan Kopravaaralla Future Freetimen tiloissa.

Uudet tuotantotilat rakennettiin kesällä 1991 Kopravaaraan. Yhtään uutta konetta ei tuotannon alkuvaiheessa tarvinnut ostaa, vaan kaikki tarpeellinen tuli Tolsan tehtaalta Harjavallasta. Edessä oli kova työ. Vauhdin piti saada kokonaan uudet luistovoidesarja ja pulverivoiteet. Pitovoiteitakin piti uudistaa. Iso puute tuohon aikaan oli fluorivoiteiden puuttuminen mallistosta. Aki ottikin ensimmäiseksi yhteyttä Jussi Mäkeen. Hän oli kemisti Keski-Suomesta ja oli ollut Lahden MM-kisaprojektissa vahamestarina. Jussi teki Suomen maajoukkueelle parannuksia ja erikoisversioita kaupallisiin vahoihin. Hänellä oli vahavoiteiden tavaramerkki MC. Vauhti osti MC-tavaramerkin ja fluoritietouden. Se oli iso askel eteenpäin. Silloin tiedettiin, mikä mistäkin tulee ja mikä mihinkin vaikuttaa. Siitä saatiin yksi palanen koko voidepalettiin heti.

Vauhdilla oli kiire saada tuotteet samaksi syksyksi myyntikuntoon. Tuotteiden testaus, pakkausten suunnittelu ja painatus, tuotannon järjestäminen, tavaroiden lähetys, laskutus ja konttorityöt oli saatava kuntoon kesän aikana. Aki Karvosen vaimo Vuokko palkattiin kielitaitoisena henkilönä konttoritöihin. Uudistunut Vauhti otettiin markkinoilla vastaan erittäin positiivisesti, ja myynti lähti heti hyvin käyntiin.

Kun Turunen ja Karvonen olivat ostaneet Vauhti voidemerkin, kesti neljä vuotta, ennen kuin koko tuotepaletti oli kunnossa. Siitä oli hyvä lähteä markkinoimaan tuotteita kunnolla. Aki Karvonen oli saanut hyviä neuvoja Ruotsin hiihtojoukkueelta. Ruotsissa muisteltiin hyvällä Vauhti-voiteita, eikä tuotannon väliaikaisesta loppumisesta oltu siellä kuultu. Ruotsalaiset hiihtäjät ottivat Vauhdin hyvin vastaan, ja Karvonen antoi heille uusia voiteita testattavaksi. Markkinoinnissamme saatoimme käyttää ajatusta, että ruotsalaisetkin hiihtävät Vauhdin voiteilla, joten mikseivät suomalaisetkin! Myynti kehittyikin vauhdikkaasti. Ensimmäisen vuoden myynti ylsi noin 50 000 voidepurkkiin, ja vuonna 2006 lähenneltiin jo 250 000 purkkia. Myynti viisinkertaistui reilussa kymmenessä vuodessa. Tuotannon kasvaessa Kopravaaran tuotantotilat kävivät Vauhdille ja TT Futuren toiminnalle liian pieniksi, jolloin toiminnot siirrettiin Joensuun keskustaan Tullinportinkadulle vuonna 2003.

Toivo Turunen päätti siirtyä vapaaherraksi vuonna 2007. Hän myi osuutensa Vauhti-voiteista, jolloin Vauhdin omistajaksi tulivat Mika Matikainen ja Aki Karvonen yhtä suurilla osuuksilla. Heti seuraavana vuonna Vauhdin tehdas, varasto ja toimisto siirtyivät nykyisiin tiloihin Joensuun Käpykankaalle.

Vauhdin myynti kehittyi positiivisesti, ja viennin osuus lähenteli ennen kaikkea hyvän Ruotsin ja Venäjän myynnin myötä miltei puolta koko yhtiön myynnistä. Vauhti laajensi mallistoaan myös rullasuksiin, sauvoihin ja hiihtohanskoihin. Myynnin ohessa satsattiin merkittävästi kotimaan tallitoimintaan, jonka ohessa panostettiin myös mittavasti kauppiasyhteistyöhön. Vauhdilla oli suuri joukko ns. esittelymiehiä, jotka kiersivät ahkerasti avainasiakkaiden kaupoissa esittelemässä ja myymässä menestyksekkäästi tuotteita sesonkiaikana.

Aki Karvosen johdolla Vauhti teki uraauurtavaa kehitystyötä nestemäisissä voiteissa. Se oli jo lanseerannut ensimmäisenä maailmassa nestemäisen pitovoiteen vuonna 2002. Kehitystyön siirtyminen nestemäisiin tuotteisiin ja siellä tehdyt uudet innovaatiot piirsivät suuntaa Vauhdin tulevaisuuden liiketoiminnan painopisteille.

VAUHDIN UUSI AIKAKAUSI

Aki Karvosella oli jouluaattona 2013 takana yli 22 vuotta Vauhdin tuotteiden ja liiketoiminnan kehittämistä. Yhtiö oli velaton ja liiketoiminta kannattavaa. Mika Matikainen toimi yhtiön toimitusjohtajana, ja Aki pystyi keskittymään pääosin tuotekehitykseen. Kaikesta huolimatta ajatus siirtyä nauttimaan vapaa-ajasta yhdessä Vuokon ja lapsenlapsien kanssa alkoi siintää hiihtolegendan mielessä. Kevättalvella päätös oli kypsynyt, ja yhdessä Mikan kanssa päätettiin alkaa etsiä Vauhdille uutta kumppania.

Suomalaisen vaatemerkin Haltin entinen toimitusjohtaja ja alppihiihtovaikuttaja Martti Uusitalo oli joulukuussa 2013 siirtynyt Haltista sivuun. Uusitalon ja Karvosen tiet kohtasivat yllättäen kevättalvella 2014. Karvonen ja Matikainen halusivat uutta virtaa ja kansainvälisen urheilukaupan kokemusta Vauhtiin. Uusitalon kokemus ja visiot vakuuttivat kaksikon. Heinäkuussa 2014 kirjoitettiin kauppakirja, jossa Vauhti myytiin uudelle Uusitalon taustalla olevalle sijoittajayhtiölle, jolloin Matikainen ja Karvoset jäivät yhtiöön vähemmistöosakkaiksi.

Vauhdin strategiseksi tavoitteeksi asetettiin olla voideteknologian toimialan johtava toimija. Vauhdin uuden strategian mukaisesti se keskittyy jatkossa nimenomaan voideteknologian kehittämiseen. Vauhdin koko mallistosarjat ja konsepti uudistettiin. Perinteisten voiteiden lisäksi jo Karvosen aikakaudella alkanut nestemäisten voiteiden ja hoitoaineiden kehittäminen ja markkinointi otettiin strategiseksi ykköstavoitteeksi. Tuotekehitystyön ohessa Vauhti investoi merkittävästi tuotantotekniikkaan ja tuotantolaitteistoihin. Vuonna 2015 alkanut tuotantolaitteiden automatisointi on tehnyt Vauhdin tehtaasta tänä päivänä maailman moderneimman suksivoidetehtaan, jonka kapasiteetti nimenomaan nestemäisten voiteiden valmistuksessa on kymmenkertaistunut vuodesta 2014. Yhtiön toimitilat Joensuussa ovat laajentuneet kasvun myötä. Vauhti valmistaa tänä päivänä yli 500 000 voideyksikköä vuodessa.

KEMIAN TOHTORI ESA PUUKILAINEN VAUHDIN JOHTOON

Karvosen eläkepäivien lähestyessä oli ilmeistä, että Vauhti tarvitsi yhtiöön tuotekehitysosaamista. Läheltä suomalaisia hiihtopiirejä löytyi alalla suurta arvostusta nauttiva filosofian tohtori Esa Puukilainen, joka oli väitöskirjatutkimuksessaan tutkinut muovimateriaalin ja veden välistä vuorovaikutusta, yhtenä sovelluskohteena suksen pohja. Puukilainen oli myös entinen kilpahiihtäjä ja johti Suomen Olympiakomitean Sotshin suksihuoltoprojektia. Puukilaisella on ainutlaatuinen suksien materiaaliteknologian ja kemian ymmärrys sekä käytännön kokemusta ja intohimo hiihtourheiluun. Tuotekehitysjohtajana aloittanut Puukilainen nimitettiin yhtiön toimitusjohtajaksi vuoden 2016 tammikuussa.

Maaliskuussa 2016 Aki ja Vuokko Karvonen päättivät vetäytyä sivuun kokonaan Vauhdin operatiivisesta toiminnasta. Samassa yhteydessä Vauhdin emoyhtiö päätti ostaa Karvosten ja Matikaisen osuuden. Kauppa päätti Aki Karvosen miltei 25 vuotta kestäneen uran yhtenä Suomen merkittävimmistä voiteiden kehittäjistä.

Vauhti lähti strategisten uudistuksien myötä entistäkin vahvempaan kasvuun. Se jätti sauvat ja hiihtokäsineet taakseen ja keskittyi ainoastaan voiteiden ja rullasuksien myyntiin ja valmistukseen. Muutamassa vuodessa Vauhdin nestemäiset voiteet saavuttivat merkittävää jalansijaa markkinoilla. Vauhti nousi kotimaassa markkinajohtajaksi, ja viennin osuus liikevaihdosta nousi yli puoleen.

Puukilaisen erikoisosaamisen ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyön myötä etenkin nestemäisten voiteiden mallisto kasvoi merkittävästi. Vauhdin ainutlaatuiset innovaatiot huomattiin koko hiihtoteollisuudessa. Juuri nestemäisten voiteiden erikoisosaaminen Vauhdissa kiinnosti myös maailman suurinta suksivalmistajaa, itävaltalaista Fischer GmbH:ta, joka solmi vuonna 2016 Vauhdin kanssa yhteistyösopimuksen, jonka myötä Vauhti valmistaa Fischerille heidän tuotemerkkiään kantavan nestemäisen voide- ja hoitotuotemalliston. Mittavan alihankintayhteistyön lisäksi Fischer ja Vauhti tekevät tuotekehitysyhteistyötä luistopintojen ja materiaalien eri sovelluksien testaamisessa.

Eetu Niskan Salaisuus-voiteen resepti on Vauhdilla edelleen tallessa. Yli sata vuotta voidekehityksen historiaa ja valmistusta tekee Vauhdista yhden alan vanhimmista toimijoista. Samalla se on myös tällä hetkellä toimialansa edelläkävijä ja modernein voidetehdas maailmassa.

Perinteitä ja historiaa kunnioittava Vauhti on täysin suomalaisessa omistuksessa toimiva yhtiö, joka toimii kansainvälisillä markkinoilla, jonka arvot perustuvat suomalaisuuteen ja voittamisen haluun aivan kuten Eetu Niskan, Aulis Tolsan ja Aki Karvosen tinkimätön halu tehdä maailma paras suksivoide.

Paljon on muuttunut, mutta Vauhdin SALAISUUS-voide oli jo vuosituhannen alussa maineessa ja luistossa lyömätön. ”Se melkein lennätti vesikelillä miestä eteenpäin. Pikkupoika, jolla oli SALAISUUS taskussa, katsoi tovereihinsa ylpeänä. Se oli ihmevoide silloin.” Aivan kuten SALAISUUDEN seuraavat kehitysversiot – Vauhdin nykypäivän uuden teknologian voiteet.